Digiloikka hyväksikäyttäjien syliin

Verkossa reaaliajassa toimiva viestittely on tehnyt lapsista ja nuorista suojattomampia kuin koskaan aikaisemmin.  Tai ehkä vielä loogisempaa olisi sanoa, että sosiaalisen median näyttävä esiinmarssi ja älypuhelinten jatkuva käyttäminen on tehnyt lapsista ja nuorista suojattomampia kuin koskaan aikaisemmin.

Seksuaalirikosten, groomingin, sextingin ja sextortionin yhteydessä on helppo syyttää maahanmuuttajia, kaljuuntuvia keski-ikäisiä, vanhempien piittaamaatomuutta ja lasten ymmärtämättömyyttä. Miksei kukaan syytä Internetiä ja sosiaalista mediaa?

Matemaattinen kaava on helppo: verkossa tapahtuva lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö ja houkuttelu ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Myös netissä lähes nonstoppina roikkuvien lasten ja nuorten määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Mihin ovat kadonneet pihoilla leikkivät lapset, tai koulun käytävillä toisilleen juttelevat teinit? Perinteiset pihaleikit näyttävät olevan katoava kansanperinne, ja seurustelun aloittaminen muuten kuin somen kautta totaalisen vanhanaikaista.

 

Elävässä elämässä korviin kantautuu jatkuvasti keskusteluja siitä, miten lasten internetin käyttöä on mahdotonta rajoittaa ja kuinka vaikea on pysyä perässä siinä, missä sivustoilla lapset netissä pyörivät. Syytä kuitenkin olisi. Youtube sivustolta löytyy pedofilirinkejä ja Fortniten virtuaalisilta pelikentiltä lapsia seksuaalissävytteisesti lähestyviä naapurinsetiä.    

 

Oman hämmennyslusikkansa soppaan tuovat viestintäalan asiantuntijat, jotka suureen ääneen huutavat,  täysin maalaisjärjen vastaisesti, että viestintäsalaisuus on viestintäsalaisuus, eikä vanhemmilla ole lupa koskea lastensa puhelimiin. Eikö viestintäsalaisuutta tärkeämpää olisi huolehtia omien lastensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista? Milloin lainkirjaimesta on tullut tärkeämpää kuin lasten suojelemisesta?

 

Olen alkanut miettimään, että piilaaksossa kaikki on paremmin, ainakin teknologian suhteen. Siellä vanhemmat nappaavat kotiintulevilta lapsiltaan kännykät jo ulko-ovella, ja niihin ei kosketa enää päivän aikana. Netin ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan, ja toimeen tartutaan paitsi lasten turvallisuuden, niin myös lasten yleisen hyvinvoinnin takia.

 

Virtuaalinen todellisuus ja jatkuva esillä ja saatavilla olo sosiaalisen median eri foorumeissa ei tee kenestäkään lapsesta onnellisempaa, päin vastoin. Tie onneen ovat todelliset, tässä hetkessä olevat vuorovaikutussuhteet, joita ei solmita yksinään sohvannurkassa, vaan todellisissa kohtaamisissa toisten ihmisten kanssa.

 

PiaTuuliaRendic

-Pappi
-Seksuaaliterapeutti
-Väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopiston SCE-tohtorikoulussa
-Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja
-Ihmiskaupan ja pornografian asiantuntija
-Tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu