Pia Rendic Voihan elämä!

Ilman rahaa eduskuntaan?

Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Nykysuomen lempisanat.

 

Kaiken täytyy olla niin tasa-arvoista, että askel askeleelta koko yhteiskuntamme on muuttumassa vähemmistöjen ehdoilla pyöriväksi sopaksi, jossa suvaitsevaisuus on johtava arvo, mutta silti kaikesta loukkaannutaan.

 

Loukkaantumisen kulta-aikana on ihmeellistä, että kukaan ei ole ehtinyt loukkaantua eduskuntavaaleihin liittyvästä taloudellisesta epätasa-arvosta jo ENNEN eduskuntavaaleja. Eikö ainakin SDP:n pitäisi murahtaa? Jatkaahan se yhä edelleen kamppailua ihmisten aineellisen tasavertaisuuden ja tasavertaisten mahdollisuuksien puolesta.

 

Mutta toteutuvatko tasavertaiset mahdollisuudet ja aineellinen tasavertaisuus eduskuntavaaleissa? Tuskin. Fakta näyttää olevan se, että eduskuntavaaliehdokkuudesta, tai ainakin läpimenosta, on tullut hyvätuloisten elitistien harrastus.

 

Iso osa kansanedustajista upottaa vaalikampanjaansa summia, joista pienipalkkainen työläinen voi vain unelmoida vuosiansioinaan. Yhden ehdokkaan kadunvarsi- ja mediamainontaan heitetyllä rahalla voisi hankkia itselleen mukavan kerrostalosunnon tai pienen purjeveneen. Niillä saisi ruokittua myös kokonaisia kyliä nälkää näkeviä, tai annettua rokotteet tuhansille lapsille.

 

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Rkp:n puheenjohtaja Carl Haglund upotti henkilökohtaiseen kampanjaansa lähes 130 000 euroa. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan satsasi reilut 77 000 ja kokoomuksen Sanni Grahn Laasonen kampanjoi lähes 80 000 eurolla.

 

Pienituloisen ehdokkaan mahdollisuudet päästä eduskuntaan ovatkin jatkuvasti heikentyneet. Ei auta vaikka olisi älykäs ja nokkela sanailija. Hyvän ja näkyvän vaalikampanjan ja sitä myötä läpimenon edellytys on iso tukko kahisevaa tai hyvät suhteet paikalliseen miljonääriin. Raha on saanut eduskuntavaalikampanjoinnissa roolin, mikä sotii kaikkea demokratian tajua vastaan.

Itse lähdin tänään virran mukana kyselemään oman vaalirahoitukseni perään, Hämeessä kun läpimenoon vaadittiin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa reilun 12000 euron panostus.

 

Samalla hetkellä minussa heräsi kuitenkin tutkijan mielenkiinto ja kapina. Entä jos tekisinkin toisin? Voisiko olla olemassa mahdollisuus, että riittävän suuri joukko ihmisiä olisi riittävän valveutunut etsimään ehdokkaita myös isojen rahavirtojen takaa? Voisinko päästä läpi minimalistisella vaalibudjetilla?  

 

Voisivatko nämä olla 2000-luvun ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa läpimeno ratkaistaisiin hyvällä argumentaatiolla sosiaalisen median voimin, vlogien, blogien, facebookin ja instagramin  maailmassa, missä eurojen merkitys olisi olematon, ja tasa-arvo todellista?




 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Aloitat blogisi näin: "Kaiken täytyy olla niin tasa-arvoista, että askel askeleelta koko yhteiskuntamme on muuttumassa vähemmistöjen ehdoilla pyöriväksi sopaksi, jossa suvaitsevaisuus on johtava arvo, mutta silti kaikesta loukkaannutaan."

Blogisi käsittelee vaalibujdetteja, mutta eduskuntavaaliehdokkaan käsitys sisäänheittonsa asioista kiinnostaa. Minkä vähemmistön kanssa suostuisit itse vaihtamaan osia, päästäksesi sanelemaan ehtoja?

Käyttäjän PiaTuuliaRendic kuva
Pia Rendic

En tiedä sainko kiinni kysymyksesi punaisesta langasta... Alun ideana on kuvata sitä, kuinka yhteiskunta, joka yrittää miellyttää kaikkia suvaitsevaisuuden nimissä, kompastuu lopulta omaan näppäryyteensä. Täysin suvaitsevainen yhteiskunta lienee utopia, jokaisella yksilöllä kun on aina omat ennakkoluulonsa. Kaikkia osapuolia ei voi miellyttää yhtä aikaa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Rahallista panostustakin tärkeämpää on asenne. Jos ei uskalla antautua dialogiin, eivät sosiaaliset mediat taida auttaa. Saarnaamalla ei paljoa saa aikaiseksi. Heittäytymällä kanssakäymiseen voi ehdokas hyvinkin pärjätä minimaalisella rahallisella panostuksella.

P.s. Tein poikkeuksen ja kommentoin ennakkomoderoitua blogia, koska kokeilusi kiehtoo ja toivon sen johtavan menestyksekkääseen vaaliin.

Käyttäjän PiaTuuliaRendic kuva
Pia Rendic

Menestystä toivon minäkin... Ja esimoderointi poistettu, edistää ainakin tässä foorumissa kanssakäymiseen heittäytymistä ;-).

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Rahan merkitystä vaaleissa kuvaa paljon myös se, että ainoastaan 3% kansanedustajista on päässyt läpi alle 5 000€ budjetilla.

Istuvat puolueet ovat myös etuoikeutetussa asemassa puoluetukien vuoksi, mitä valtio vuosittain myöntää 30 miljoonaa kansanedustapaikkojen mukaan puolueille. Toki myös eduskunnan ulkopuolella oleva puolue myös voi saada tukea, mutta se vaatii 2% valtakunnallista kannatusta, ja tukikin on vain 1/3, mitä myönnettäisiin istuvalla edustajalle - eli käytännössä hiluja.

Esim. viime vuonna Keskusta sai tueka 7,2 miljoonaa, Perussuomalaiset 5,6 miljoonaa, kokoomus 5,4 miljoonaa ja SDP 5 miljoonaa. Eli pelkästään neljä suurinta puoluetta saa tuostakin 30 miljoonasta yli 75%, mikä kertoo todella paljon suurien puolueiden suosimisesta. Kun rakenteet on tehty pieniä puolueita vastaan, ei me todellakaan voida sanoa olevamme tasavertaisten mahdollisuuksien maassa.

Nykyisistä kansanedustajista myös n. 80% istuu myös omien kuntiensa valtuustossa, joten voi sanoa meidän poliittisen huipun olevan elitistinen harrastus.

Raha mahdollistaa pitkälti näkyvyyden ja näkyvyys mahdollistaa sen, että äänestäjä tunnistaa ja "löytää" poliitikon. Toki joku pienestä puolueesta voi sosiaalisen median avustuksella päästä läpi minimaalisella budjetilla, mutta nämä ihmiset ovat vain yksittäistapauksia.

Jos halutaan mahdollisimman tasavertaiset vaalit, puoluetuet täytyisi lakkauttaa, minkä sijaan mahdollistaan valtion toimesta tasapuoliset näkyvyysmahdollisuudet kullekin puolueelle esim. mediassa, lehdissä, ilmoitustauluilla, ja jokainen voisi saada saman suuruisen vaalibudjetin, mitä käyttää parhaalla näkemällänsä tavalla. Muutenkin vaalibudjettien kuuluisi olla todella rajoitettua.

Ikävä kyllä raha ratkaisee niin paljon, ettei tasavertaisia vaaleja tulla näkemään.

Käyttäjän PiaTuuliaRendic kuva
Pia Rendic

Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta, miten vaalit voitaisiin toteuttaa tasavertaisesti. Tahtotilaa siihen ei tosin taida tulla löytymään myöskään tulevaisuudessa. Nykyinen vaalijärjestelmä takaa sen, että samat kolme isoa puoluetta kisaavat aina vaalien voitosta ja ministerinsalkuista.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Vaalit ja raha on hyvä keskustelunaihe. Absoluuttisesti eniten rahaa käytti 2015 rkp:n Carl Haglund, lähes 130 000 euroa kuten blogissakin kerrotaan. Omaa rahaa tosin vain runsaan tonnin verran. Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-8086335

Asiaa voi katsoa myös kalleusjärjestyksessä yhtä ääntä kohden. Näin Yle liittyen vaaleihin 2015: "Kallein ääni oli kokoomuksen Eero Suutarilla. Suutarin äänen arvoksi muodostui 29,95 euroa. Halvin ääni oli puolestaan perussuomalaisten Timo Soinilla, jonka ääni oli vain 36 senttiä". Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-8104400

Käyttäjän PiaTuuliaRendic kuva
Pia Rendic

Näinpä juuri. Timo Soinin kohdalla rahaa merkittävämpi rooli taisi olla isolla julkisuusarvolla ja pitkällä poliittisella uralla, hyvä niin. Eikä toki kaikki kymmeniätuhansia euroja satsanneetkaan ehdokkaat päässeet viime vaaleissa läpi.

Käyttäjän EeroKilpinen kuva
Eero Kilpinen

Koskapa kansansuosio on määräävä tekijä, en usko, että pelkkä sanoma vie ketään ehdokasta läpi. Vihastuneet kansanliikkeet on Suomessa onnistuttu nujertamaan tai muuten vain sulkemaan keskustelun ulkopuolelle, missä poliittiset voimat ovat lopulta hajonneet kiistoihinsa. Aika harvassa maassa olen törmännyt siihen trendiin, että some-vaikuttaja kuten Youtube-videoita ammatikseen tekevä usein nuori aikuinen pyrkisi hyödyntämään suosiotaan politiikassa. Britanniassa muutama nuorehko some-vaikuttaja on muistaakseni liittynyt EU-vastaiseen Ukip-puolueeseen ja Brasilian presidentinvaaleissa sosiaalisen median vaikuttajilla kuten kansalaisbloggareilla oli väitetysti vaikutusta Jair Bolsonaron kansansuosioon. Molemmissa tapauksissa kyse on kapinasta valtavirtaa ja joitakin sen edustamia instituutioita vastaan.

Suomessa olen lähinnä nähnyt yritysten ja vanhan polven median kosiskelevan netin nuorisoa Youtube kauden idoleilla, mutta uskon, että vasta myöhemmin 2020-luvulla puolueet uskaltautuvat demografisista syistä hakemaan suosittuja ehdokkaita tai hahmoja netin vaikutuskanavilta. Suomen mittakaavassa vaikuttajan tarvitsee kuitenkin tavoittaa säännöllisesti kymmeniä tuhansia kohderyhmän edustajia, eikä vielä kuin vasta murto-osa näistä resursseista ole saavuttanut äänestysikää.

Käyttäjän PiaTuuliaRendic kuva
Pia Rendic

Hyviä pointteja, mutta voisin kuvitella että tulevaisuudessa "YouTube ikäluokka" alkaa oikeasti äänestämään ja suosittujen hahmojen esiinmarssi sosiaalisesta mediasta myös vaaleihin ja vaikuttamaan alkaa.

Itseäni kiinnostaa tässä erityisesti se, onko koko vaalikampanja mahdollista toteuttaa ja käydä pelkästään sosiaalisessa mediassa,ilman perinteisen median hintavaa mainosbudjettia. Ja onko ehdokkaan ylipäätään mahdollista saada äänensä kuuluviin tarpeeksi laajasti sosiaalisen median kautta. Tai erityisesti, saisiko nuoren ikäluokan (18+) äänestämään kampanjoimalla heidän foorumeissaan? Nuorethan tunnetusti äänestävät vähiten ja epävarmimmin.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Hyvä ja ajankohtainen blogi! Onnea sinulle sinne Hämeen :)

Toimituksen poiminnat